Zanzibar - Kosketus Dar Es Salaamin ulkopuoliseen Tansaniaan

Reput pakattuina pomppasimme ylös ennen auringonnousua. Reipas taksikuskimmekin oli etuajassa, ja matka satamaan taittui suunniteltua nopeammin. Perillä meidät äkkäsi liiankin innokas joukko häiritsevän avuliaita miehiä. Pidimme pintamme ja löysimmekin itsemme oikeasta lipunmyynnistä ostamasta oikeita lippuja. Tiskille päästyämme meille selvisi että lähtömme olikin jo myyty täyteen. Ostimme ykkösluokan liput, joka oli ainut keinomme mahtua edes seuraavaan lauttaan. Laihaksi lohduksi saimme veloituksetta teetä ja määrittelemättömän vehnäpalluran. Kuuman teen kanssa sohlatessaan Henna onnistui nakkaamaan omansa edessä istuvan naisen tuolin alle. Kolmen tunnin luppoajan hyödynsimme töitä tehden, torkkuen ja tv:tä seuraten. Meitä viihdyttivät CNN:n uutiset ja Gospel TV. Siirtyminen laivaan ei tuottanut enää suurempaa tuskaa, ja koimme valaistuksen astuessamme ensimmäiseen luokkaan. Kylmänä puhaltava ilmastointi ja liki makuuasentoon ojentuvat tuolit ruhtinaallisella jalkatilalla pitivät meidät tyytyväisesti unen ja valveen rajamailla koko kahden tunnin merimatkan ajan.

Järjestömme Sansibarin team leader oli jo meitä portilla vastassa kuskin kanssa. Pääsimmekin jouhevasti vapaaehtoisten talolle hoitamaan retkijärjestelyt. Toiselle puolelle saarta matkamme taittui Tupacin epätaksin kyydissä kohtuuhinnalla. Pienen metsästyksen jälkeen löysimme majapaikkamme ja suuntasimme kuoppaisille hiekkateille etsien houkuttelevaa lounaspaikkaa. Päädyimme viihtyisälle 'hotellin sisäpihalle', jossa tapasimme Mr. Barbequen ja hänen keittiötiiminsä. Illallinen oli oikea dinner and show kun kokki viihdytti meitä tarinoillaan. Ruoka maittoi ja juomatkin olivat ihanan viileitä. Saimme kutsun illan mahtaviin grillibileisiin, johon päätimme yhteistuumin kuitenkin jättää osallistumatta. Vietimme illan guest housella Bible Quiz:in ja I-have-never:in merkeissä.




Hyvin nukutun yön jälkeen hedelmäntäyteinen aamiainen yllätti meidät positiivisesti. Meidät saatettiin läheisen ökyhotellin rantaan sovittamaan räpylöitä ja aina niin fiksun näköisiä snorkkeleita. Hyppäsimme muun turistijoukon kanssa paattiin määränpäänä Mnemba islandin koralliriutat. Hämmentävän turkoosissa vedessä tutustuimme lehtikaloihin, meritähtiin, sähkönsiniseen meduusaan, kynttiläkaloihin ja aivoa muistuttaviin koralleihin. Monet ihanan värikkäät kalat jäivät harmiksemme tunnistamatta, vaikka yksi maistelikin Reetan sormea. Lounasajan lähestyessä kaikki muut istuivat jo veneessä odottaen Hennaa ja Reettaa, jotka autuaan tietämättöminä vielä pällistelivät aaltojenalaisia aarteita. Sannin ja Emmin ansiosta heidät tajuttiin kuitenkin noukkia kyytiin ennen lähtöä.


Herkullinen lounas tarjoiltiin läheisellä rannalla, jonka jälkeen purkkimme suuntasi takaisin hotellin rantaan. Paluumatka kesti sen verran kauan että olimme taas nälkäisiä maihin päästyämme. Kärpästen kansoittamassa ruokapaikassa aterioituamme suuntasimme taas Tupacin epätaksin kyydissä Stone Towniin.

Aamiainen uudessa viihtyisässä majapaikassamme jäi väliin kohtuuttoman aikaisen herätyksen johdosta. Uskaltauduimme Stone Townin vielä pimeille kujille suunnistaessamme vapaaehtoistalolle. Puoli tuntia seikkailtuamme löysimme itsemme Intian valtameren rannalta, jolloin saimme huojentavan puhelun jonka turvin löysimme perille. Muita retkeläisiä odotellessamme saimme aamupalaa, ja pian istuimmekin jo minibussissa matkalla rannalle jolta delfiinikierroksen oli määrä alkaa. Pakkauduimme snorklausvälineiden kanssa pieneen moottoriveneeseen. Suuntasimme tyrskyihin jossa meitä ikäänkuin odotti parvi delfiinejä. Emme kauaa ehtineet ihailla merinisäkkäiden uimista kun meitä jo käskettiin hyppäämään niiden eteen. 'Look down' ja 'swim fast' -kehoitusten kaikuessa korvissamme räpiköimme suolaisissa aalloissa yrittäen nähdä edes vilauksen ohikiitävistä eväkkäistä. Pian meidät kutsuttiin takaisin veneeseen, jonka jälkeen seurasimme delfiinejä ja hyppäsimme veteen taas, ja taas, ja taas...


Kun aallokko oli tehnyt Hennan jo merisairaaksi, havaitsimme kauempana valaan. Päätimme uhohtaa delfiinit ja siirtyä lähemmäs seuraamaan tämän jättiläisen liikkeitä. Valas halusi selkeästi esiintyä meille, sillä hän teki pari henkeäsalpaavaa hyppyä ja pyrstönnostoa, mutta katosi sitten syvyyksiin. Haltioituneina näkemästämme päätimme siirtyä takaisin rantaan. Matkalla Stone Towniin saimme mahdollisuuden pistäytyä apinoiden suojelualueella, jossa tapasimmekin muutaman kädellisen serkun, ja saimme opastetun kierroksen mangrovesuolla.



Kotiuduttamme hotellille päätimme laittautua ja suunnata meille suositeltuun italialaiseen ravintolaan. Kehut olivatkin kohdallaan ja ruoka oli erinomaista. Nautimme usean ruokalajin illallisen merinäköalan äärellä seuraten paikallisten jalkapallotaistoa.



Seuraavana aamuna saimme nukkua hieman pidempään, ja ehdimme tankata aamiaisen. Porhalsimme minibussilla mausteviljelmille. Autosta ulostautuessamme Hennan hätkähdytti hameen alle pyrkivä suuri harmaa hämähäkki. Pian otus kuitenkin pakeni auton alle karkuun Hennan polkevia sandaaleja. Opas piti meille saarnaa metsikön monimuotoisista kasveista, mutta meitä kiinnosti enemmän pensaan oksassa roikkuva vihreä käärme. Mausteet kiinnostivat meitä kuitenkin sen verran että ötökkähavaintojen lomassa omaksuimme paljon informaatiota Sansibarin mausteista. Maistelimme empimättä kaikkea mitä tarjottiin, ja maut miellyttivät meitä siinä määrin että päädyimme parveilemaan maustekojulle kierroksen lopussa. Kierrokseen kuului vielä paikallisten valmistama maittava mausteinen lounas.





Maustepäivä oli pulkassa ja retkikunta kylläinen, joten oli aika suunnata pienen shoppailun jälkeen paluulautalle. Länsimainen ahneus iski, ja päädyimme matkustamaan premium-luokassa, mikä kostautui liian tehokkaana ilmastointina. Hävyttömän ruuhkaisella taksimatkalla kärsimme nestehukasta ja kyltymättömistä verenimijöistä, mutta Sansibarin ranta-aallot siinsivät edelleen silmissämme.