Sattuipa kerran #2: 'Kangastuksia'

Henna:
'Me kaikki syödään Lariamia että vältyttäs malarialta. Meitä oltiin kyllä varotettu mahollisista haittavaikutuksista, joihin kuuluu huimauksen ja painajaisten lisäksi psykoosi ja aistiharhat. Itelleni on tullu vaan huimausta, mutta Sanni sai kokea meflokiinin pimiän puolen aika pahalla tavalla: yks yö herätiin kaikki siihen että Sanni huutaa “Meidän huoneessa on joku!”. Se oli ihan satavarma että meijän ovella seiso joku nainen tuijottamassa meitä. Eihän siellä kettään ollu, mutta oli kyllä kamalin herätys aikoihin'

Sattuipa kerran #1: 'Itku pitkästä ilosta'

Emmi:
'Olimme palaamassa uuvuttavalta, mutta antoisalta ostosreissulta Mwengestä. Olin tyytyväinen ostamiini tuliaisiin ja mieleni oli liiankin levollinen. Istuin pakettiauton ikkunapaikalla ehkä aavistuksen verran väsyneenä ja päätin katsoa puhelimeeni saapuneet viestit. Saavuimme juuri ruuhkaiseen mutkaan, jolloin auto joutui hidastamaan vauhtiaan. Keskityin lukemaan Antilta saamaani viestiä. Äkkiä ja arvaamatta tunsin, kun joku tarttui puhelimeeni. Yritin puristaa sitä, mutta hävisin taistelun. Viimeinen näky rakkaasta puhelimestani oli lohduton. Lurjus katosi kojujen väliin puhelin kädessään. Olin äimistynyt ja tunsin oloni tyhmäksi länsimaalaiseksi turistiksi. Muut lohduttivat kertomalla tarinoita menetetyistä tavaroistaan. Loppujen lopuksi ajateltuna, puhelin oli vanha ja melkein hajoamispisteessä jo ennen matkaa. Tunnearvo oli siis suurempi kuin rahallinen. Muutaman päivän kärsittyäni ostin uuden puhelimen 14 eurolla eräästä katukaupasta. Kommunikointi Tansaniasta jatkuu'