torstai 11. elokuuta 2011

Elämän pieniä iloja #1: 'Suuren urheilujuhlan tuntua'

Reetta:
'Yksi toiveeni toteutui eräänä kauniina aurinkoisena sunnuntaipäivänä. Kyseessä oli jalkapallo-ottelu, paikallinen finaalitaisto, jota lähdimme riemulla seuraamaan. Me n. 30 innokasta hyppäsimme bussiin ja suuntasimme kohti Dar es Salaamin keskustaa... Jo matkalla stadionille yksi seurueemme paikallisista osti lipun joukkueensa väreissä suoraan bussin ikkunasta. Saavuttuamme stadionalueelle, juuri ennen bussin rantautumista, yksi meistä mzunguistakin intoutui ostamaan fanipaidan ikkunasta.


Meitä varoiteltiin kovasti rosvoista, ja kaikki kuljimmekin kiltisti jonossa laukkujamme tiukasti halaillen yli 60 tuhatta ihmistä vetävälle stadionille. Ryhmityimme istumaan tulikuumiin penkkeihin vihreäpaitaisten paikallisten Yanga-fanien viereen. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, eikä tuulen virekään tullut helpottamaan janoisten sankareiden oloa...


Katsomoon tultiin onneksi myymään virvokkeita ja jäätelöä. Paikalliset paitamyyjät tienasivat omaisuuden kun iso osa porukastamme halusi itselleen Yanga-fanipaidan. Pientä hämminkiäkin ostoksista koitui kun joku toinen paitamyyjä oli napannut rahat toisen myymästä paidasta. Rauhan takaamiseksi sovittiin että maksetaan yhdessä yksi ylimääräinen paita niin homma on selvä, rahallahan siitä selvittiin... Paitojen hinta oli huimat 4,50€.


Itse peli oli mukavan vaihtelevaa ja viihdearvoakin löytyi; Paljon hataria haltuunottoja, muutamia naurettavia filmauksia, toivottomia syöttöjä ja maalivahtien malttamattomia maalipotkuja. Maaleja vaan kaivattiin, ja jatkoerän toisella puolikkaalla toiveeseemme vihdoin vastattiiin... Yanga teki hyvän painostuksen päätteeksi ansaitun maalin. Laulu ja tanssi raikasi meidän katsomonpuolikkaassa ja 'soihtujakin' näkyi syttyvän. Menossa oli jotain käsinkosketeltavaa... suuren urheilujuhlan tuntua. Ja Yanga voitti.


Viimeiset jännityksen hetket koettiin bussissa matkalla pois stadionalueelta. Hienosti sinne ehjinä selvittyämme, saimme kokea paikallisten fanien riemua bussin ulkopuolella. Ikkunat oli pakko laittaa kiinni, ettei kukaan pyrkisi niistä sisään. Ikkunoita hakkailtiin, rämisteltiin ja pussailtiin... Se oli kaikessa koomisuudessaan hieman pelottavaa. Oli hetken olo kuin akvaariokalalla kun meitä pällisteltiin ja meille huudeltiin. Kokemuksena reissu oli mieleenpainuva ja jännittävä, lähtisin koska tahansa uudelleen matkaan!'