Tuotimme paljon luonnoksia ja esityskuvia, ja esittelimme ideoitamme päätösvaltaisemmille tahoille. Suunnitelmiamme ei teilattu missään vaiheessa, ainoastaan (salassa pidetty) budjetti rajoitti ideoidemme toteuttamista.
Aloitimme urakan sinnikkäällä ruukkujen ja maalaustarvikkeiden metsästämisellä. Vaikeuksien jälkeen saimme lopulta raahattua kahdeksan suurta ruukkua asuntolalle maalausta odottamaan. Suunnitelmien valmistuttua vietimme useamman päivän ulkona maalaillen savitörppöjämme.
Ruukkujen valmistuttua kartoitimme jälleen tilannetta ja tiedustelimme josko olisi mahdollista tehdä uusia hankintoja. Olimme tehneet kattavan listan tarvittavista tuotteista määrineen ja ominaisuuksineen.
Noin viikkoa ennen konserttia saimme tiedon ettemme ole yksin konsertin visuaalisten pulmien äärellä: paikallinen miespoppoo oli hommattu samaan hommaan kuin mekin. Mielenkiintoista tässä oli se etteivät hekään tienneet meistä. Oli aika sopia tapaaminen, joka järjestyikin päivässä.
Matkustimme haastatteluun matkalla olevien, pilveä pössyttelevien muusikoiden kyydissä konserttihallille. Muutaman vartin odottelun jälkeen sisustajahemmotkin saapuivat paikalle, ja esittelimme toisillemme suunnitelmiamme jotka olivat yleisilmeiltään samanlaiset. Sovimme että herrat voivat hoitaa suurilinjaisemman somistuksen (koska heillä on kokemusta ja suhteita), ja me huolehdimme hienosäädöstä.
Tästä rohkaistuneina saimme järjestettyä itsellemme auton, kuskin ja odotuksen jälkeen tukon rahaa loppuihin hankintoihin. Kuskimme apu oli korvaamatonta, ja saimme hankittua kaiken tarvitsemamme yhdellä ostosreissulla. Paikalliset rautakaupparojua sun muuta myyvät kojut ovat aarreaittoja!
Mukaamme lähti:
- paksua oranssia köyttä
- kiinnitystarvikkeita
- koristevaloja
- siivousvälineitä (jotain syystä meille nakitettiin niidenkin hankkiminen)
- hyttysverkkoja
- metreittäin kangasta
- kreppipaperia
- palmukasveja
Konserttiaamuna menimme jännittyneinä katsomaan poikien aikaansaannoksia. Paikalla ei ollut yhtään englanninkielentaitoista ihmistä, joten valmistelimme itsenäisesti oman osuutemme. Joskus iltapäivällä somistajakollegamme saapuivat iloksemme paikalle, jolloin pääsimme heidän avullaan delegoimaan ripustus- ja valojenviritystoimet osaaville käsille. Kokonaisuus alkoi hahmottua, ja jätimme lopputuloksen halutunlaisen toteutumisen paikallisten harteille.
Seuraavan kerran saavuimme viimeisteltyyn ja kauniisti valaistuun konserttihalliin muiden vapaaehtoisten kanssa valmiina vastaanottamaan musikaalisen ilotulituksen – joka valitettavasti jäi vähän vaisuksi. Lisäksi markkinointi ei ilmeisesti ollut toiminut, sillä väkeä tuli todella vähän. Olimme kuitenkin hoitaneet hommamme hyvin, mistä olimme iloisia. Ainakin konsertin visuaalinen puoli oli hoidettu mallikkaasti! Hyvin tehdyn työn jälkeen tunsimme ansaitsevamme pian alkavan Sansibarin loman.
Good job, girls! :)
VastaaPoista