Heräämme aamuisin kukon lauluun. Tosi kiva. Turpa kiinni kukko! Nukumme kerrossängyissä vaahtomuovipatjoilla, jotka ovat painuneet keskeltä kuopalle. Verkot pitävät moskiitot loitolla, jos ne muistaa työntää reunoista patjan alle, eikä niissä ole reikiä.
Kylpyhuone on hyvinkin vaatimaton. Vessanpönttö toimii. Käsienpesuallas toimii, lämmintä vettä sieltä ei tule. Suihkumme on kehityskelpoinen: painetta saisi olla lisää, ja lämmin vesi olisi luksusta. Ammeeseen emme ole uskaltaneet edes mennä, sillä sen alla todennäköisesti asuu joku ja pohjassa on reikä. Lukko sentään toimii, kuhan sitä osaa käyttää.
Kyllä meillä parvekekin on. Kuivatamme siellä pyykkiä ja isännöimme satunnaisia kuoriaisvieraita.
Sähkön epäsäännöllinen toiminta tuo päiviimme lisäjännitystä. Niinä kauniina hetkinä kun saamme nauttia sen läsnäolosta, voimme tuntea tuulettimen hengähdyksen.
Vuodevaatteet vaihdetaan perjantaisin, ja lattiat mopataan säännöllisen epäsäännöllisesti.
Erityisesti Emmi on läheisissä väleissä muurahaisarmeijan kanssa, joka lymyilee nurkissamme odottaen putoilevia ruoanmuruja. Joukot lisäksi tekevät säännöllisiä hyökkäyksiä ruokapakkauksiin. Myös hammasharjat kiinnostavat heitä kovasti, jostain syystä.
Laskeuduttuamme kolmannen kerroksen kattohuoneistostamme aamiaiskatokselle, tervehdimme vapaaehtoiskollegojamme ja muutamaa kymmentä ampiaista, jotka liittyvät seuraamme paikallisten esilleasettamaan aamiaispöytään. Tarjolla on paikallista mausteista teetä ja pikakahvia. Yleensä löytyy yhdensorttista hedelmää ja paahtoleipää, jonka voi päälystää hillolla, margariinilla tai maapähkinävoilla. Joinain aamuina saamme munaa, kovaksi keitettynä tai kokkelin muodossa.
Aamiaisen jälkeen siirrymme huoneisiimme tai yleiseen oleskelutilaan suunnittelemaan päivän rientoja.
Halukkaille on yhdeltä tarjolla 2,000 shillingin (0,88€) lounas vaihtelevalla menulla.
Iltahämärän laskeuduttua kokoonnumme kaikki yhteiselle ehtoolle (sähköttöminä iltoina kynttiläillalliselle). Tarjoiltuamme jätteemme pimeässä odottaneille kissoille, nautimme kansainvälisestä seurasta paikallisen äänekkään radiomusiikin ja toisinaan pelien merkeissä.
Kylläisinä siirrymme yöpuhteille - toiset peläten Lariamin (malarianestolääke) värittämiä painajaisia, toiset tuudittautuen heinäsirkkojen sinfoniettaan.
Emmi, Henna ja Reetta
Heippa Emmi! Kiva, kun laitoit linkin tänne:) Ihmettelinkin ensin sitä tyhjää viestiä;) Teillä on siis lähteny elämä hyvin käyntiin siellä...ehkä sitä ton kokemuksen jälkeen osaa arvostaa suomalaisten itsestäänselvyyksiä. Koitahan pärjäillä! Akselikin lähettää terkkuja:) t. Pia
VastaaPoistaps. Hyvää Juhannusta sullekin:)