Elämän pieniä iloja #3: 'Arkipäivän vartijat, I'm In Security'

Pitkät ja hoikat masai-miehet ovat sulattaneet sydämemme. Heidän seurastaan saamme nauttia lähijuottolassa tai muissa mahdollisissa alkoholin kostuttamissa tapahtumissa. Heidät on ikäänkuin pestattu vastaamaan baarien järjestyksestä ja turvallisuudesta – kuitenkin kuppi maistuu heille aivan yhtä usein kuin asiakkaillekin.

Masait ovat rikastuttaneet elämäämme kertomalla mahtavia heimotarinoita mm. leijonanmetsästyksestä. He osaavat myös asiantuntevasti kertoa sen mikä eläin voittaa minkä eläimen taistelussa.

Onneksemme meillä on vielä mahdollisuus tutustua ehtaan ja alkuperäiseen masai-kulttuuriin kun syyskuun safarilla vierailemme masai-kylässä pohjois-Tansaniassa.

AfriLooks

Vaatteet ovat afrikkalaisten aatteet: sävy sävyyn ja kuosi kuosiin -ajattelu on periytynyt sukupolvelta toiselle, ja sitä soveltavat tehokkaasti kaikki ikäryhmät. Kaupunkikuvassa näkyy usein kaksiosaisia samasta kankaasta tehtyjä räätälin valmistamia asukokonaisuuksia. Kuosit ovat värikkäitä ja vilkkaita, joten kangaskauppa saattaa olla migreenialttiille jännittävä kokemus. Vaikka tarjonta on laaja meidän nirsojen muotoilijoiden on vaikea löytää silmiämme miellyttäviä kankaita.

Tyylien kirjo on häkellyttävä! Afrikkalaisen kulttuurin sanansaattajia löytyy erityisesti aikuisista naisista; tyylin perusilmeeseen kuuluu hameena käytettävät kangat, jotka on varustettu kantaaottavilla suahilinkielisillä lauseilla. Afrikkalaisten rakastama Barack Obama esiintyy säännöllisesti kangoissa ja muissa tuotteissa. Periafrikkalainen miespukeutuja kuuluu usein masai-heimoon ja kääriytyy näinollen skottiruudun tyyliisiin punavoittoisiin kankaisiin.


Amerikkalainen runsaudella mässäily on kantautunut erityisesti nuorten ja mukanuorekkaiden keskuuteen: mitä kimaltavampaa ja huomiotaherättävämpää sitä parempi. Asusteet näyttelevät tärkeää roolia tyylin kokonaisuudessa: isot aurinkolasit ja näyttävät kengät ovat must. Naiset panostavat meikkeihin, kynsiin ja laukkuihin.

Näennäisesti paremmin tienaavat pukumiehet ovat uskollisia tyylilleen, oli lämpötila mikä tahansa.

Naisten panostus hiuksiin on välillä ihailtavaa katseltavaa: peruukit, letit ja hiuslisäkkeet ovat suuressa suosiossa. Vietimme itsekin erään kolmituntisen sunnuntai-iltapäivän kampaajan käsittelyssä. Näytimme parin viikon ajan vähemmän eurooppalaisilta ja keräsimme lukuisia kehuja paikallisilta.


Huono-osaisimmat joutuvat tyytymään niihin vaatteisiin joita tienvarsilta löytyy – tai siltä ainakin näyttää.

Odottamisen ihanuus

Jos tämä reissu ei muuta opeta niin ainakin kärsivällisyyttä, olemme nimittäin joutuneet odottamaan:

Hännystelijöiden häipymistä 5 min
Puskapissapaikkaa 5 min
Paahtoleivän ponnahtamista 5 min
Kynsilakan kuivumista 15 min
Vaihtorahoja 15 min
Elokuvan alkamista 15 min
Kankaan värjäytymistä 15 min
Kokkia 20 min
Vahan sulamista 30 min
Siivoojia 30 min
Dala dalaa 30 min
2pacia 30 min
Ripsien värjäytymistä 30 min
Delfiinikierroskuskia 40 min
Yusteria 10 min suihkusta 40 min
Illallista 50 min
Hämärän tuloa 1 h
Lauttamatkan päättymistä 1 h
Laskua 1 h
Stadionalueelta poispääsyä 1 h
Uikkareiden kuivumista 1 h
Krapulapizzan odotus 2 h
Auringonnousua 3 h
Lautan lähtöä 3 h
Sisustajaäijiä 3 h
Nousuvettä 3 h
Karia autossa 3 h
Sateen loppumista 3 h
Lettien valmistumista 3 h
Junan lähtemistä 4 h
Totooa 5 h
Puhelua 5 h
Unen tuloa 5 h
Aleksia ja Toukkaa 5 h
Maurin lentoonlähtöä 10 h
Junassa paikallaan odotus 16 h
Pyyhkeitä 1 pv
Tien kuivumista 1pv
Kilppareita 1 pv
Oikean jalkapallo-ottelun näyttämistä 2 pv
Vatsan toiminnan normalisoitumista 3 pv
Autoa 3 pv
Mangojen kypsymistä 3 pv
Hiljaisuutta 3 pv
Vessanpöntön täyttymistä 4 pv
Viestiä 6 pv
Inspiraatiota -päiviä
Kiputilojen loppumista -päiviä
Vettä, sähköä, nettiä -päiviä
S-postia -viikkoja
Keittiöpojan häipymistä -vieläkin
Saatanaa -jatkuvasti
Lariamien loppumista -edelleen

Mambo? (How are things?)

Kiswahili = Itä-Afrikassa käytetty kieli. Se on virallinen kieli Keniassa ja Tansaniassa, ja noin 4,5 miljoonan ihmisen äidinkieli, mutta yli 50 miljoonaa käyttää sitä toisena kielenään. Se kirjoitetaan meille tutuilla aakkosilla, ja ääntäminen lähentelee suomen kielen ääntämistä. Japanilaisten tavoin suahiliin on eksynyt paljon lainauksia englannista.

Mambo? (How are things?) - Poa (Cool), varma vastaus usein kun ei ymmärrä mitään

Suomalaiselle paha moka on mainita että on kuuma (römpsä) jota tulee hoettua paljon päiväntasaajan läheisyydestä johtuvan lämmön vaikutuksesta. Joillekin mahdollisesti tuttu tervehdys on jambo (hello) johon vastataan yleisesti sijambo (I'm fine).

Tervehtiminen ei kuitenkaan ole lainkaan niin yksinkertaista: heti tänne saavuttuamme paikalliset saivat päämme pyörälle tervehtimällä meitä ennalta-arvaamattomilla tavoilla:

Sinulle sanotaan ... Sinä vastaat

Mambo? ... Poa
Mambo vipi? ... Poa vipi
Habari? ... Nzuri/Salama
Hujambo ... Sijambo
Habari za asubuhi? ... Nzuri/Salama
Shikamoo ... Marahaba

Yritämme joka päivä oppia uusi suahilinkielinen sana – yritys hyvä kymmenen.

Esittelemme nyt teille muutaman tilanteen, jossa osaamme jo kommunikoida paikallisella kielellä:

Skenaario #1: Jos ei halua nauttia ruokaansa sormin, on hyvä oppia
Lete uma na kisu. = Please, bring a fork and a knife.

Skenaario #2: Henna haluaa lisää suolaa
Lete chumvi. = Please, bring salt.

Skenaario #3: Joku käy liian tuttavalliseksi
Niache. = Leave me alone.
Nenda. = Go away.
Tulia, simba. = Easy, lion.
Toka! (jos oikein haluaa olla töykeä, mutta käyetään oikeastaan vain eläimille)

Skenaario #4: Markkinoilla hintaa kysyttyäsi (Ni kiasi gani?) on kaupan kannalta suotavaa päivitellä hintaa, vaikka ei olisikaan mitä hajua tuotteet käyvästä arvosta:

Ni khali sana = Too expensive

Skenaario #5: Istut täyteen ahdetussa daladalassa (bussissa) ja paikallinen 'konnari' aloittaa rahastuksen kilistelemällä kolikoita kämmenellään, on hyvä osata

Nne wazungu = Four white people

Skenaario #6: Emmin on vielä opittava lausahdus
Nimeshiba. = I'm full. (Kätevä, kun tarjoilija luulee sinun olevan sairas, kun et ole kyennyt tyhjentämään lautastasi)

Paikalliset arvostavat suuresti kielellisiä ponnistelujamme. Yleisesti ottaen saa parempaa palvelua ja mahdollisesti paremman hinnan kun yrittää asioida suahiliksi.

Elämän pieniä iloja #3: 'Täällä vartioin minä!'

Emmi:
'Päivänä, jolloin puhelimeni varastettiin astui elämääni uusi tuttavuus. Se hurmasi minut ensi silmäyksellä tuijottamalla tiukasti kohti myyntikojun rivistöstään. Se oli tietenkin pienin lajitovereistaan, vaikkei olekaan kärpäsen kokoinen. Sillä on hurmaavan suipot korvat, kaksi sarvea ja mikä parasta vihainen katse, joka pelottaa pois pahimmamkin lurjuksen. Harkitsinkin vakavasti naamioituvani siihen uhkarohkealla matkallani Sambiaan. Se on tietenkin mustaa ebenpuuta ja sen avonainen suu on valmiina puremaan mikäli tarve vaatii. Suomessa ajattelin ripustaa sen vahtikoiraksi eteiseen karkoittamaan pahan. Minun ja kirahvinaamioni yhteinen matka on alkanut!'

'Free looking, special price, my friend'

Sanni oli hetken aikaa miljonääri: 455 euroa on 1,000,000 Tansanian shillinkiä. Vaikka hinnoissa pyörii isoja lukuja on Tansania suomalaiselle naurettavan halpa: KyAMK:in 2,5 euron Suomessakin edulliseen lounashintaan saa täällä 29 banaania tai 58 kuorittua appelsiinia. Kyllähän täältäkin löytää Suomen hinnoissa pyöriviä ravintoloita jos niissä haluaa rahansa tuhlata, mutta opiskelijoina tietenkin hyödynnämme paikallisten suosimia syöttölöitä. Eurolla saa jo maittavan lounaan ja 50 sentin lisällä juomankin.

Eksoottisten maiden tavoin tinkiminen kuuluu kulttuuriin: markkinoille mennessä kannattaa varautua pitkällä pinnalla ja isolla läjällä pikkurahoja. Hinnan saa parhaimmillaan tingittyä puoleen. Tiukkaa tinkaamisilmettä vaaditaan myös tuktukien hintaneuvotteluissa. Paikallisella bussilla eli daladalalla voi liikkua noin 15 sentin matkahintaan.

Oman varallisuuden illuusiota voi pönkittää myös baarissa, jossa kuka tahansa voi tarjota kaikille kierroksen: kalja tai drinkki maksaa täällä 1,500Tsh eli 70 senttiä.

Tämän edullisuuden keskellä jaksamme kummastella asumiskulujamme sillä päivävuokramme lähentelee 25 euroa.

Vaikka täällä onkin edullista niin yritämme vähän budjetoida, ettei ikäviä yllätyksiä tule, ja jotta voimme toteuttaa suunnittelemamme retket. Viikonloppuisin kuitenkin hölläämme lompakonnyörejä, ja saatamme käydä hotellien ylläpitämillä rannoilla. Sisäänpääsyyn ja lounaaseen voi varata 20,000Tsh joka on noin 9 euroa.

Kunhan ei anna edullisten hintojen hullaannuttaa itseään, voi opiskelijakin elää täällä aika leveästi.

Elämän pieniä iloja #1: 'Suuren urheilujuhlan tuntua'

Reetta:
'Yksi toiveeni toteutui eräänä kauniina aurinkoisena sunnuntaipäivänä. Kyseessä oli jalkapallo-ottelu, paikallinen finaalitaisto, jota lähdimme riemulla seuraamaan. Me n. 30 innokasta hyppäsimme bussiin ja suuntasimme kohti Dar es Salaamin keskustaa... Jo matkalla stadionille yksi seurueemme paikallisista osti lipun joukkueensa väreissä suoraan bussin ikkunasta. Saavuttuamme stadionalueelle, juuri ennen bussin rantautumista, yksi meistä mzunguistakin intoutui ostamaan fanipaidan ikkunasta.


Meitä varoiteltiin kovasti rosvoista, ja kaikki kuljimmekin kiltisti jonossa laukkujamme tiukasti halaillen yli 60 tuhatta ihmistä vetävälle stadionille. Ryhmityimme istumaan tulikuumiin penkkeihin vihreäpaitaisten paikallisten Yanga-fanien viereen. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, eikä tuulen virekään tullut helpottamaan janoisten sankareiden oloa...


Katsomoon tultiin onneksi myymään virvokkeita ja jäätelöä. Paikalliset paitamyyjät tienasivat omaisuuden kun iso osa porukastamme halusi itselleen Yanga-fanipaidan. Pientä hämminkiäkin ostoksista koitui kun joku toinen paitamyyjä oli napannut rahat toisen myymästä paidasta. Rauhan takaamiseksi sovittiin että maksetaan yhdessä yksi ylimääräinen paita niin homma on selvä, rahallahan siitä selvittiin... Paitojen hinta oli huimat 4,50€.


Itse peli oli mukavan vaihtelevaa ja viihdearvoakin löytyi; Paljon hataria haltuunottoja, muutamia naurettavia filmauksia, toivottomia syöttöjä ja maalivahtien malttamattomia maalipotkuja. Maaleja vaan kaivattiin, ja jatkoerän toisella puolikkaalla toiveeseemme vihdoin vastattiiin... Yanga teki hyvän painostuksen päätteeksi ansaitun maalin. Laulu ja tanssi raikasi meidän katsomonpuolikkaassa ja 'soihtujakin' näkyi syttyvän. Menossa oli jotain käsinkosketeltavaa... suuren urheilujuhlan tuntua. Ja Yanga voitti.


Viimeiset jännityksen hetket koettiin bussissa matkalla pois stadionalueelta. Hienosti sinne ehjinä selvittyämme, saimme kokea paikallisten fanien riemua bussin ulkopuolella. Ikkunat oli pakko laittaa kiinni, ettei kukaan pyrkisi niistä sisään. Ikkunoita hakkailtiin, rämisteltiin ja pussailtiin... Se oli kaikessa koomisuudessaan hieman pelottavaa. Oli hetken olo kuin akvaariokalalla kun meitä pällisteltiin ja meille huudeltiin. Kokemuksena reissu oli mieleenpainuva ja jännittävä, lähtisin koska tahansa uudelleen matkaan!'